maanantai 16. tammikuuta 2012

You only live once, but if you do it right, once is enough

Reality continues to ruin my life.

Just when you think it can't get any worse, it can. And just when you think it can't get any better, it can

HOho, viikko taas takana. Paljon on sattunu ja tapahtunu. Tässä jotain tiivistettynä:
Tulin kipeeks tossa alku viikosta, ja oon aivan varma että oli kuumettakin. Sattu hyvä päivä sairastaa, sillä samaisena päivänä tuli koulusta ilmoitus, että meillä on viiden päivän viikonloppu, koska koulussa pyörii joku vatsatauti epidemia. Ensimmäisenä päivänä oli joku 120 oppilasta pois ja toisena yli 400. Ja se oli jo yks kolmas osa meijän koulun oppilaista.

No toinen ihmetys oli sitten se, että vihdoin saatiin lunta tänne, torstai iltana. päästiin sitten vähän pyörimään ja kierimään lumessa. Kun sehän on tällasselle suomalaistytölle niin suuri ihme, LUNTA! Niin joo ja parit naurutkin pääsi näille jenkeille, se että täällä sataa se ei edes 5 senttiä lunta, niin monet lapsukaiset päivitteli naamakirjaan, että; -lumen vankina, -ulos ei voi mennä kun ulkona on lumimyrsky, - olemme lumen saartamana minua ei sitten näy pariin päivään! ja ne oli vielä ihan tosissaan noissa jutuissaan !






Teen virheitä, ja toistan samoja virheitä aina uudelleen, mutta niin teet sinäkin.


Välillä valitsen väärin, ja kaikki tieni eivät johda minua oikeaan.
Voit olla vihainen, mutta se ei saa tehtyä tekemättömäksi. 
Itken, huudan, kiljun, vihaan, valehtelen, enkä koskaan unohda tekoja tai sanoja. 
Minä satutan, mutta myös minua satutetaan. Kipu muuttaa ihmistä paljon. Välillä rakennan muureja suojakseni.
Joskus olisi vain helpointa lähteä pois, kuin taistella sen puolesta mitä oikeasti haluat.
Ihmiset tulevat ja lähtevät elämästäni, välillä tunnen yksinäisyyttä.
Teen parhaani saavuttaakseni unelmani, mutta elämä on julmaa.
Välillä mikään elämässäni ei mene oikein, eihän elämäni ole elokuvaa.
En tiedä vielä kuka minä oikeasti olen, mutta tiedätkö sinäkään kuka sinä olet ?

Lopppujen lopuksi, minä opin virheistä ja yritän korjata niitä.
Yritän löytää oikeat ratkaisut, ja pysyä oikealla tiellä, tavoitellen aina vain korkeammalle.
En pysähdy miettimään menneisyyttäni, vaan katson eteenpäin.
Rakastan, hymyilen, olen iloinen, osaan sanoa  kiitos, pyytää ja antaa anteeksi tarvittaessa.
Tunteiden näyttäminen ei tarkoita, että olen heikko.
En rakenna muureja pitääkseni kaikki ihmiset poissa, vaan katson ketkä ovat tarpeeksi rohkeita rikkoakseen ne.
Kipu tekee meistä myös vahvempia, mutta maailman vahvimmallakin ihmisellä on heikkoutensa.
Ihmiset joilla on merkitystä elämässäni, pysyvät aina sydämmessäni, vaikka välillämme olisi tuhansia maileja.
En koskaan lopeta unelmieni tavoittelemista, sillä tie onnellisuuteen vie unelmien kautta.

Yksi asia elämässäni on varmaa: En halua löytää itseäni, haluan luoda itseni. Reseptinä toimii; virheet ja kyyneleet, onnistumiset ja elämän suurimmat rakkaudet, menneisyyden haamut ja tulevaisuuden tavoitteet.

En ole täydellinen, mutta et ole sinäkään.
En koskaan lopeta uskomasta itseeni, ja pidän ihmiset joista oikeasti välitän lähelläni.
En tahallaan halua satuttaa muita, ja yritän pitää heikompien puolta.
Tulen tekemään tuhansia virheitä, mutta tulen myös onnistumaan. Tulen kaatumaan enemmän kuin kukaan, ja ylös nouseminen saattaa viedä aikaa, mutta koskaan en tule luovuttamaan.
Minun elämäni ei ole täydellistä, ja et ehkä kadehdi elääni.
 Mutta se on minun tarinani, ja minulle se on täydellistä. 







Viime viikko oli taas rankempi; pienet itkutkin tuli itkettyä äitille, ja manattua miten elämä on pyllystä. Ehkä eniten tällä hetkellä ärsyttää se, että en heti alussa täällä ruvennu tekemään asioita erilailla, tai asiat täällä ei lähteny rullaamaan oikein. Mutta mä en kadu mitään mitä mä oon tehny, ne asiat on muokannu musta erilaisen ihmisen. Enkä mä oo kenellekkään vihanen, mä teen ite omat ratkasuni ja ainut kenelle voin olla vihanen tai keneen voin olla pettyny on: minä itse.
Ja voin ihan rehellisesti sanoa, että jos oisin etukäteen tiennyt mitä täällä tulee vastaan, en ehkä ois ollu rohkea ja lähtenyt silti kohtaamaan tätä. Mutta nyt voin ylpeänä sanoa, että täällä ollaan, vaikka kakkaa välillä tulee niskaan, on tää silti mun elämäni suurin seikkailu muhun itseeni. Oon nähny asioita itsessäni, ja tajunnu että mun käytös ei aina ole sitä parasta, mutta täällä oon oppinu muokkaamaan itseäni. Eikä se oo koskaan liian myöhäistä muuttua, tai oikeastaan KASVAA niin henkisesti kun fyysisesti. Jos mulle, joku tulee sanomaan että oon feikki, se on sitte sen mielipide, koska jokaisella on oikeus tehä se pieni muutos elämässään, mikä tekee susta edes vähän paremman ihmisen.

Ja vaikka välillä tuntuukin että koko maailma kääntyy juuri mua vastaan, enkä oo saanu täällä mitään muuta kuin: ylimääräisiä kiloja, huonon ihon, käyttäny rahaa hieman liikaa, pettyny ihmisiin ja eniten itseeni, tuun missaamaan jälleen kerran yli 90-vuotiaan mumman synttärit, kavereiden 18 vuotis synttärit, wanhat... Mut oon mä oikeesti saanu paljon enemmän; kokemuksia mitä moni ihminen ei pääse kokemaan, ystäviä joihin tuun varmasti pitämään yhteyttä läpi elämäni, paremman englannin kielen taidon, nähny maailmaa, oppinu elämästä enemmän ... Enkä mä silti pääse kokonaan sen yli että voisin tälläkin hetkellä olla kotona tienaamassa, toisin kuin tuhlaamassa täällä. Mutta mä oon tehny ratkasuni ja mä oon tyytyväinen siihen silti.

Yksi seikkailu puolessa välissä, ja koko loppu elämä edessä !

Ihanaa viikkoa teille kaikille !

oxoxo
TARUURURU

Life is a game, play it.

2 kommenttia:

  1. ääää aina sä itketät mua ! :( <3

    VastaaPoista
  2. heheh ei mun sua oo tarkotus itkettää lupaan että seuraava postaus on niin hulvaton että sitä lukiessas pissaat housuun ja naurat sille viikon ! :PP

    VastaaPoista