“This life is what you make it. Not matter what, you're going to mess up sometimes, it's a universal truth. But the good part is you get to decide how you're going to mess it up. Girls will be your friends - they'll act like it anyway. But just remember, some come, somg go. The ones that stay with you through everything - they're your true best friends. Don't let go of them. Also remember, sisters make the best friends in the world. As for lovers, well, they'll come and go too. And babve, I hate to say it, most of them - actually pretty much all of them are going to break your heart, but you can't give up becuase if you give up, you'll never find your soul mate. You'll never find that half who makes you whole and that goes for everything. Just because you fail once, doesn't mean you're gonna fail at everything. Keep trying, hold on, and always, always, always believe in yourself, because if you don't, then who will, sweetie? So keep your head high, keep your chin up, and most importantly, keep smiling, because life's a beautiful thing and there's so much to smile about.”
Hey babes,
110 päivää jäljellä. Sain tänää taas kauheen ahditus kohtauksen, heh aikuisuus iskee pahasti päälle. Kyse oli siis tästä perheen vaihdosta, kun eilen mun aluevalvoja ilmoitti mulle, että tämä toinen perhe siellä Lake Isabellassa, ei halua enää ruveta hostaamaan mua, koska he eivät halua pistää minua tekemään päätöstä. Innokkaalle tulevalle host äidille aluevalvoja oli ilmoittanut, että minä en halua muuttaa heidän luokseen.
Okei, mä oon ehkä maailman huonon ihminen tekemään päätöksiä omasta elämästä- kai mä vaan ajattelen liikaa muita ihmisiä. Tässä jo viikon verran taistellu ajatusten kanssa ja yrittänyt saada jonkinlaista päätöstä aikaseksi. Heidi on nähnyt valtavasti vaivaa mun eteen;synttärit, hostannut mua yli viikon, ja tehny kaikkea mun eteen, mutta taas toisaalta onhan Heidi mun aluevalvoja ja ihminen kenen kuuluu olla apuna vaikeina hetkinä, ja munhan olikin tarkoitus vain olla täällä sen aikaan, että mulle löytyy täältä uusi perhe. MITÄ MUN TÄYTYY TEHDÄ ?
Huoh, mitä mulle tapahtuu, milloin musta tuli näin negatiivinen ihminen, miksi se hymyileminen on niin vaikeaa ?
Oon oikeesti miettiny paljon sitä, että mitä mä tältä vuodelta odotin ennen tänne tuloa:
1) Mukava host-perhe
2) Ihania ystäviä
3) Ikimuistoiset PROM ja HOMEVOMING
Ei sitä kukaan toivo unelmiltaan mitään mitä mä oon käyny läpi, ja kun lyhyessä ajassa käy tarpeeksi paljon läpi, vähemmästäkin alkaa mieli muuttua negatiiviseksi. Mutta mä en jaksa tätä ainaista stressaamista ja päänsärkyä, joten oon oikeesti päättäny, että mä löydän täältä syvältä itsestäni vielä sen positiivisen ihmisen joka hymyilee ja nauraa liikaa. Kai tää kaikki mun täällä läpi käyny opettaa mulle vielä jotain, vaikka nyt vituttaaki, mutta elämässä on oikeesti niitä hyviäkin asioita, ja yks tärkein MÄ OON ROHKEE, MÄ OON VAHVA, MÄ OON TÄÄLLÄ VIELÄKIN ! Vaikka luovuttaminen on ollu jo muutaman kerran lähellä, mä voin olla ylpee siitä, että oon käyny läpi vastoinkäymisiä ja vaikeita hetkiä, mutta en oo luovuttanu.
Ei me enää kauakaan kun oon kotona mun läheisien luona ja varmasti tuun kaipaamaan hetkiä täältä ja ystäviä, joten nyt oikeesti yritän nauttia ja HYMYILLÄ !
Yritän saada uusia ystäviä, flirttailla, nauraa, huuta, kirkua, tanssia, laulaa, ja mitä ikinä mieleen tuleekaan... Mitä sitten vaikka mun unelmat ei onnistu parhaalla mahdollisella tavalla, shit happens, mutta ehkä mä opin vaan nauttimaan niistä vaikeimmistakin hetkistä =)
MUISTAKAA HYMYILLÄ !