maanantai 28. toukokuuta 2012

Smile for the life and it will smile back


3 choices in life:
   Give up, give in or give it your all



What a weekend ! Meno oli kylla sen mukasta, etta tanaa on oma sanky houkuttanut enemman kuin koskaan, mutta ma oon taistellu vastaan hyvin ja pysynyt hereilla !

Terkut aidille joka tulee lukemaan tata, etta parhaat paljastusket tulee aina nain jalkikateen, ja kun mitaan pahaa ei oo tapahtunu, niin ala oli vihainen naura vain mukana <3 YOLO ! ( you only live once) P.S. ja mita taalta luet on kaikki mita tuut kuulemaan loput kuulet sitte ehka koti suomessa !

Tanaa tosiaan piti olla ylhaalla jo puoli kymmenen, kun oli tarkoitus lahtea viettamaan Memorial Dayta kajakoiden. Siella mentiin sitten jokea myoten lahemmas kolme tuntia, voitte vaan kuvitella mika rusketus tuli siina samalla, ja ehka vahan punoitusta on huomattavissa ympari kehoa.

Hauska juttu tassa on se, etta viime yona unta tuli kalloon vaan kolmisen tuntia. Mun parhaat kaverit oli yokylassa eilen ja nuoria kun ollaan pitihan meidan jotain hauskaa keksia, kun ma oon kohta palaamassa Suomeen ja toinen mun parhaista kamuista palaa kotimaahansa Costa Ricaan, vaikka on taalla USAssa asunut jo 4 vuotta. No host aiti ei sitten paastanyt meita enaa lahtemaan minnekkaan kun oli jo pimeaa ja kaikki. Fiksuina tyttoina karattiin sitten yhdelta yolla mun huoneen ikkunasta ulos. Kyyti meita odotti jo vahan kauempana talosta, ja ensi kertailia kun asiassa oltiin, paskahalvauksen paikkeilla oltiin kun ulkovalo syttyi paalle meidan liikkesta. Siina sitten otettiin juoksuksi ja en oo koskaan elamassani juossu niin lujaa !

Tumblr

Olihan meilla suunnitelma mita tehda. Toinen mun kavereista oli saman paivan aikana muuttanut uuteen kamppaan ja pitihan meidan kayda jattamassa hyvastit vanhalle kampalle, siella sentaan ollaan niin monia muistoja haalittu matkaan. Kuuteen asti aamulla siella sitten istuttiin naurettiin ja vahan itkettiin, nuotion ymparilla. Selvissa hengittiin takaisin kotiin ja kukaan ei tiennyt meidan oisesta seikkailusta yhtaan mitaan. 

309025_281251615246583_100000852408708_773093_1288007857_n_large

Hassua miten asioilla on tapana tapahtua, kun niita vahiten odottaa. Mulla on kotiin lahto kahden viikon sisaan ja nyt sitten eraan pojan kanssa ollaan vahan tultu lahemmiksi, kuitenkin ollaan tunnettu koko 9 kk...

Elama taalla tuntuu talla hetkella niin taydelliselta, etta kotiin tulo kuulostaa painajaiselta. Totta kai mulla on ikava ihmisia, mutta se ikava mika mulla tulee olemaan takasin tanne voi olla alkuun rankka paikka. 

Liveyourlife_large

Musta tuntuu, etta ma oon elany liian hyvin, saantoja noudattaen taalla. Koska taa viikonloppu oli jotain parasta ja oikeesti aikaa nauttia siita etta on nuori ja etta sulla on hyvia ystavia ! 

lauantai 26. toukokuuta 2012

Sometimes I wish I could pause the moments


HUh, mikä päivä takana. Vieläkään ei meinaa tajuta sitä faktaa, että mä oon kahdessa viikossa kotona. Tuntu tosi oudolta kun ihmiset toivottelivat onnea elämään ja turvallista matkaa ! Kyllä se itkukin sitten loppu päivästä tuli, enhän mä tuu enäää kaikkia noita ihmisiä näkee, ehkä koskaan elämässäni. 


Do I have to go back in there ? 
Koko päivä tuntu kaiken kaikkiaan tosi pitkältä, ja pakko myöntää, että meijän koulun tämän vuotiset seniorit ovat niin LAME kun vaan voi olla. Ehkäpä senkin takia suurin osa mun kavereista oli Junioreita ! Mutta tosiian hyvä todiste siite, että miten tylsiä nämä seniorit ovat, joka vuosi on tapana että kaikki seniorit marssii koulun läpi ja huutaa, kiljuu, pomppii ja vaan riehuu ! mutta ei meijän senioriot siellä vaan käveli mykkänä ensimmäiset 5 min. Kyllä  hävetti olla osana porukkaa! Siellä sitten 7 tytön kanssa huudettiin seniors seniors niin kauan kun äänet jaksoivat, ennen kun muutama muu tyyppi yhtyi siihen.

No one does not care what you do, you are effing foreigners ! 


Mullahan jäi kaikki noi senioreitten bonfires ja aamupalat kokonaan väliin, kun ei näitä kyytejä täältä kaukaa niin helposti saa. Hieman harmittaa, mutta eipä voi mittää ! Kyllähän jotkut seniorit oli jo neljältä aamulla heränneet ja lähteneet koululle tekemään vähän kepposia, mm. autot oli parkeerattu niin, että koko opiskelijoitten parkkialue oli tukossa eikä sinne päässyt sisään tai sieltä ulos ! ovat ne olivat pistäneet kiinni niin, että niistä ei päässyt sisään, mutta opettajat tulivat sitten 6 aamulla ottamaan ne pois. Muutaman opettajan autot olivat päivän päätyttyä paketoitu elmukelmulla ja tarralapuilla. Mutta mun mielestä tollasta pientä kivaa vois harrastaa suomessakin ! ;P 










Ruokatilat jatkuu vielä tonne toiselle puolelle. missä on vähän enemmän  pöytiä 




Länsi ulos käynti, se yksi niistä kymmenistä ulos käynneistä ! 








Sieltä mä sitten viimesen kerran koulupäivän päätteeksi lähdin ! 



Tässä vähän tätä meijän viimesten minuuttien tunnelmaa.. ;P 

oxoxo TARU

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

What happened today?




Make mistakes and live life to the fullest. Love more than you can. 

Tänää vielä päätin kotiin jäädä sen verran korvaa särki, ettei sen kanssa kouluun pystynyt lähteä. Huomenna on pakko raahautua kouluun, koska kahdessa päivässä pitäisi viimeistellä kokeet ja sitten se olisi ohi. JÄNSKÄTTÄÄ !

Yritin tänään saada jotain aikaiseksi, siivosin huoneeni ja vähän lajittelin jo tavaroitani ;) Vielä pitäisi koulu töitä väsertää ja vähän pyykkiä pestä.

 I'm so happy that I wanna cry. Only two weeks and I will see my family and friends again. Mä en halua enää odottaa, koska ensi viikolla kun jää kotiin tulee olemaan pitkä ja tuskallinen odotus ! Päivät yksin- ja tiedettävästi ne tulee olemaan tooosi pitkiä päiviä. Toisaalta silti ei haluaisi lähteä mihinkään, enkä mä tajua sitä, että kun kotiin meen mä pysyn siellä, enkä oo tulossa takasin kouluun tänne.

Sometimes I hope that I could be the strongest person in the world. With no cry, or pain in side of me.



Love
Taru 

tiistai 22. toukokuuta 2012

That weekend

It is the friends you can call up at 4 a.m. that matter.












Hauskat promit oli, tuli tanssittua ja syötyä ihan liikaa ! Vaikka siinä viideltä aamulla kun sänkyyn kömpi, oli se sen arvoista. Ketuttaa kyllä, että siinä illan aikana puolet valokuvista oli hävinny kamerasta, eikä oo tietoakaan mitä tapahtui ;(

Tais mulla vähän liian hauskaakin olla, kun nyt kärvistelen korvatulehduksessa ja kurkkukivuissa, 10 päivän antibioottikuuri ja viikon korvatipat (Y)

Tähän vaan, että viimestä viikkoa koulussa viedään ja tulipahan viikonlopun aikana talviturkkikin jo heitettyä pois !

oxoxo Taru 

lauantai 19. toukokuuta 2012

A good snapshot stops a moment from running away.

Telling a teenager the facts of life is like giving a fish a bath. 












Tulin vaan sanomaan, että tänään mennään eikä meinata ja siitä sitten lisää sunnuntaina !

oxoxo TARU