Stop your wondering take a stand, There's more to life than just to live

'When it falls apart

              And your feeling lost              All your hope is gone              Don't forget to hold on'

Kolme viikkoa takana, MITÄ! 
Viime viikon perjantaina olin mun elämäni ensimmäisessä Amerikkalaisessa jalkapallo pelissä, oli tosi hauskaa vaikka peliä ei niinkään tullu seurattua. Yllättäen silloinki oli vähän flunssa päällä (Y) Mutta minkä takia Suomessa ei järjestetä mitään tollasta? Oli tosi hauskaa että melkee koko koulu oli siellä ja se fiilis ja kaikki, se oli vaa jotenki hienoo. 

Näin tänään mun aluevalvojaa, ja juteltii vähän kaikesta, erityisesti tästä mun perhe-elämästä ja miten mulla on lähteny täällä rullamaan. Koska vieläkään ei tunnu siltä, että täällä sujuis hyvin ja oon ollu tosi useesti kipeenä! Kyynelten ja hamapaitten puremisen jälkeen päätettiin että katon vielä vähän aikaa miten lähtee sujumaan ja käyn allergia testeissä, tosiaan kun näillähän on näitä eläimiä mitä meillä ei kotona Suomessa ole. Ja se mun aluevalvoja sano, että sillä on ollu tosi monia vaihtareita kenestä on tuntunu aluks siltä että ei vaan suju perheen kanssa, mutta sitte ku ne on aina välillä päässy juttelee kasvotuste sen kanssa nii on helpottanu ja loppu peleissä on tykänny perheestään tosi paljon, ja voittanu tavallaan ittensä, että ei oo luovuttanu ja vaihtanu paikkaa. Toivotaan, että tää lähtee tästä etenemään johonki suuntaan !

Mutta sitte jotain ilosempaa:P Mulla on tosiaan huomenna elämäni ensimmäinen kampaaja aika, jossain muualla ku äitin hoivissa. Ajattelin vihdoinki saada tätä sekamelskaa vähän selkeemmän väriseks ja pois tästä kellertävästä sävystä. 

Kattoo huomenna millassen pään kanssa sieltä tullaan pois ! :P
Nyt on pakko mennä nukkumaan, huomenna kouluun.

<3.lla Taru
P.S. EI vieläkään homecoming mekkoo- 2 viikkoa aikaa !
P.P.S alle 260 päivää KOTIIN!<3 ;PP

Who said, I can't be Superman? - I say, that I know I can

Huh mikä päivä! Joku ihana päätti pitää cross country harjotukset 5.30 am, ja eilen oli läksyjä niin paljon, että sain nukuttua vain neljä ja puol tuntia. Teki vähän rankkaa nousta aamulla, mutta sain revittyä itteni ylös!- I'm so proud of me. Tosiaan juostiin varmaan joku viitisen mailia aamulla, ja sitten mentiin koko porukalla aamupalalle. Join ehkä maailman parasta kylmää kaakaoo <3 LOVE IT. Mutta päivän paras oli se, että iltapäivä oli vapaa harjotuksista!

On jo monta päivää tehny mieli makaronilaatikkoa, ja eilen sitte päätin, että onhan täällä takana jo 2 viikkoa joten eiköhän oo aikakin jo saada suomiruokaa vaihteeks. Ennen läksyjä teinki sitten herkkuruokaa. Oli muuten oikeesti hyvää ! Olihan siitä pakko ottaa sitte kuvaki todisteeks :P

Homecoming lähestyy ja mulla ei oo vieläkään mekkoa, no onhan tässä vielä kuukausi aikaa ettiä ! :P
Oltiin viime viikonloppuna shoppailemassa, ja löysin täydellisen mekon, mutta kappas eipä ollu mun kokoa enää  jäljellä- ei mikään ylläri, jotenkin kuvastaa tätä mun tuuria. Samalla reissulla mun hostsisko kävi ottamassa tatuoinin itelleen. Teki tuskaa kattoa, sen jälkeen ku Turkista sain neulakammon.
Mutta shoppailu reissulta tarttu mukaan aivan ihanat biksut ! makso peräti alle 13 e, jotain alennus löytöjä sitä välillä onnistuu tekemään.

Perjantaina ois tiedossa futismatsi, jos vaikka nyt pääsis sitäkin kattomaan. Viime kerta meni sivu suun sairastelun takia )= Mutta suihku kutsuu, että jaksaa herätä kouluun huomenna.

<3:lla Taru

P.S. Pelailtiin tnä lautapelejä, oon vaan niin syntyny voittamaan- OR NOT!

Tears that she cries, over and over and every night.

 ''Kun olet itsekäs ja kakaramainen

                                                             ja heikkohermoinen typerä nainen''



Kipeenä on ehkä vähän liikaa aikaa miettiä kaikkea! Koko päivän oon pitäny yhteyttä Suomi kavereihin ja lukenu vaihtari foorumista topiceja: kulttuurishokki, vaihtovuoden ongelmat, kadutko vaihtoon lähtöä, syyllisyyden tunne vaihtoon lähdöstä... Näistä voi jo pitkälle päätellä tämän päivän fiiliksistä.


Monet oli kirjottanu foorumille niistä fiiliksistä mitkä oli ennen lähtöä: vielä viimesilläkin viikoilla mietti, että tätäkö mä todella haluan ja onko musta oikeesti tähän; siitä kuinka tunsi syyllisyyttä siitä että lähti ja tuhlasi rahaa turhuuteen, vaikka loppu peleissä ei katunu lähtöä hetkeäkään; ja siitä tunteesta mikä alussa oli, että kaikki on Suomessa paremmin ja haluaa vain kotiin; pelko siitä, että tulee menettämään ihmisiä ketkä on rakkaita. Kaikki toi pyörii munkin päässä, ja kun yrittää saada ajatuksistaan selkoa tuntuu, että sekottaa mieltään vaan enemmän.

Kyllä musta tuntuu että oon itsekäs ku lähin tähän juttuun mukaan, mutta toivon että se tulee antaa mulle jotain minkä takia todella haaveilin tästä monen monituista vuotta. Alku täällä ei todellakaan oo ollu helppo, mutta luotan siihen että mitä vaikeampi alku sitä parempi tästä vuodesta tulee. Ongelmia mulla nyt on ollu ihan riittäviin, mutta eiköhän niitä tuu lisääki ja kaikesta aina selviää jotenki. Niin ku mun viisas mummi sanoi: ' Oo oma ittes ja luota siihen mitä oot, sillä pääset jo pitkälle. Sun ei tarvii esittää kenenkään takia mitään kunhan riität itelles.'
Nyt tuntuu että oli virhe alottaa suhde vielä niin lyhyen ajan sisällä ennen lähtöä ja jatkaa sitä ihan viime päiviin asti, mutta kun sitä ei aina ajattelen vaan pelkällä järjellä, enkä kadu kyllä hetkeekään. Vaikka nyt pelottaakin mitä vuodessa tulee tapahtuu, aina sitä saa haaveilla ja pettymyksiinkin pitää tottua. Ehkä tää todellakin kasvattaa musta itsenäisemmän ja "paremman ihmisen" edes jollain tavalla.

"A wise girl kisses but doesn't love, listens but doesn't believe, and leaves before she is left."-mutta ehkä en oo niin viisas ku pitäis olla.

Ennen ku lähin ajattelin, että mä mitään kulttuurishokkii tuu kokemaan, mutta toisin kävi. Mulla on ollu ehkä pahimman luokan kulttuurishokki. Hiljalleen asiat alkaa normalisoitua ja päästä arkeen mukaan.Toinen siskoista täällä muutti tnä Texasiin. Ja kiitos kaikille ketkä on jaksanu kuunnella ja lohduttaa, ihanaa myös kun kysellään kuulumisia ihan innoissaan!

<3:lla Taru

P.S. Suuri kiitos BIMBELLE jonka kanssa tuli taas naurettua ja itkettyä ja kaikkea siltä väliltä, välillä tuntuu kun en oliskaan poissa sun luolta! 

Be strong now, because things will get better. It might be stormy now, but it can't rain forever.

If you take this journey
Gotta give yourself completely
Never let nobody ever step on our dreams

Kaks viikkoa kohta jo takana ! Tuntuu vieläkin tosi hassulta ja epätodelliselta. Eka viikko oli tosi rankka, enkä ois uskonu ikinä, että se tulis todellaki tuntuu nii pahalta. Mutta niiku juteltiin mun aluevalvojan kanssa oon niitä vaihtareita jotka joutuu kokee kaiken kerralla; uus paikka, uus perhe, uus koulu, uus kieli ja kaikkeen siihen pitäis sopeutuu mahdollisimman pian että jaksaa. Ja tää on kuullemma helpoin hetki saada kulttuurishokki päälle pahimmalla mahdollisella tavalla, toiset vaihtarit ku ovat tulleet tänne jo kuukausi sitten ja heillä on ollu aikaa sopeutua ja nukkua jet lagia pois ! Ja kyllä mä luulen, että mulla toi kulttuurishokki on ollu päällä, mutta nyt alkaa jo hiljalleen helpottaa. Perheestä en vaa vielä oo oikee sitä omaa paikkaa löytäny, mutta eiköhän se ajan kanssa (=

'we can run so far, we can change the world, until comes end.'

Tää viikko on jotenki menny juosten, ihan kirjaimellisesti ! Liityin mukaa cross countryy ja meillä on harkat joka päivä klo 4, viikonloppua lukuunottamatta. Juostaan eri pituisia matkoja, käydään  kisoissa ja tapaamisissa. Meillä oli tiistaina tapaaminen, joka siis tarkottaa sitä, että kokoonnutaan jonnekkin ja ihmisiä tulee monista erikouluista, ja juostaan "kilpaa" vaikka se varsinainen kilpailu ookkaan (= Lähettiin Midlandiin joka on about 30 minuutin matkan päästä täältä ja juostiin 5 mailia, pärjäsin ihan hyvin kuullemma, vaikka ite en ollu tyytyväinen aikaani, mutta täytyy ottaa huomioon että eksyin metsässä ja törmäsin melkee tiellä kököttävään pesukarhuun. Tiedän, että kaikille tulee pesukarhusta mieleen suloinen pikkuotus, joka ei tekis kenellekkään mitään pahaa, mutta uskokaa tai älkää sen kaverin katse oli kaukana söpöstä ! 

Tän viikon oon ollu jotenkin puhki, kestää hetken ennen ku tottuu juoksemaan joka päivä ja  mulla on kuullemma tällä hetkellä ne opettajat jotka antaa kaikista eniten läksyä, jotenkin kuvastaa niin hyvin tätä mun tuuria. Päivät on oikeestaan menny koulussa, juoksemassa ja läksyjä tehdessä, sen jälkeen on jo niin väsynyt että haluaa mennä suoraan vaan nukkumaan. 

Viime sunnuntaina käytiin syömässä casinolla joka on ihan tossa kiven heiton päässä meijän talosta. Se oli huge ja söin ehkä maailman parasta juustokakkua<3 N.Y. cheesecake.

Se on niin outoa, että täällä monet paikat on auki läpi vuorokauden, ku Suomen päässä on tottunu siihen, että kaikki menee kiinni viimestään yheksältä ! Hauska nähä miten sitte sopeutuu taas Suomen rytmiin :P
En oo vielä jotenkaa vaa saanu itteeni asettumaan ja tuntuu että kaikki tavarat on vielä ihan hukassa, se on yks syy siihen miksi en oo saanu kaivettua kameraani laukusta ja ruvennu ottamaan kuvia!- Ehkä täytyy ryhditäytyä ja kaivaa kamera esiin, että sais oma ottamia kuvia laitettua tänne ja naamakirjaan.

Homecoming on jo kuukauden päästä ja mulla ei oo vielä mekkoa- ei oo kyllä vielä mun hostsiskollakaan! Eli ostoksille meno häämöttää edessä.
Tää päivä on menny kotona levätessä, ku eilen tuli yrjänä kylään muutaman kerran. Mutta enköhän mä viikonloppuun mennessä oo jo ihan voimissani !

<3.lla TARZAN

P.S. JB on piirittäny mut, ja sen pahvinen kaksoisolento kököttää kyttäämässä mua päivät pitkät ! - PELOTTAVAA

Beginnings are usually scary and endings are usually sad, but it's everything in between that makes it all worth living.

Eka päivä koulussa takana ja huh mikä päivä olikin. Eilen jo käytiin koululla mutta saatiin vaan jotain papereita täytettyä, ku siellä oli niin kiire ! Mutta tnä sitte käytii valitsee mulle aineet ja tehtiin mulle schedule: USA:n historiaa, markkinointia, Michiganin historiaa, Englantia ja matikkaa. Mutta huomenna on eka tehtävä mennä vaihtamaan markkinointi pois ei vaan ollu mun juttu ja opettaja ei ollu mistään mukavammasta päästä.
Aamulla kansliasta lähtiessä nähtiin toinen vaihto-oppilas ja se puhu jonkun naisen kanssa, ku kuulin sen aksentin sanoin mun host momille että toi on varmasti joku skandinaivi ! Myöhemmin näin tän pojan koulun käytävällä ja hyökkäsin sen eteen ja kysyin vaan että: Where are you from ?, kaveri katto mua tosi pitkään ennen ku sai tokastuu että Norjasta. Sanoin vaan että hieno homma mä oon suomesta ja lähin kävelee, toivottavasti se ei saanu ihan hullua kuvaa suomalaisista :D

Tänään illasta tosiaan alko jo helpottaa koti-ikävä ja kaikki muu. Eilen olin  ihan sitä mieltä, että en tuu todellakaa selviämään koko vuotta täällä ja halusin kotiin. Jännä miten tunteet heittelee, mutta kai tää on nyt sitä kuuluisaa kulttuurishokkia. Ikävä on kyllä kaikkia koko ajan, mutta siihenki alkaa pikkuhiljaa tottuu, onhan ne ihmiset siellä oottamassa mua vuoden päästä, hope so!

Mun aluevalvoja piti tnä mulle ja yhelle meksikolaiselle pojalle orientaatio tilaisuuden. Aluevalvoja tuli hakemaan mua täältä ja ajettiin sitte puol tuntii jonnekki "maaseudulle", sen meksikolaisen pojan host perheen kotiin. Onneks oli toi orientaatio tilaisuus, että pääsin vähän tuulettumaan ja puhumaan jollekkin ilman että loukkaa ketään ja tajusin itekki ku se mun aluevalvoja sano, että ne ihmiset jotka oikeesti välittää susta kaipaa sua yhtä paljon ku sä niitä ja ne totta vie oottaa sua jo kotiin, eikä se muutu koko vuoden aikana.

"No matter how far you are, no matter how long I'm gone, you will always be with me. I will see you always as clear as day, for our love knows no boundries and never will, because you see our hearts are one, and mine is always home."


Tuolla mun High Schoolissa on varmaan about 15 vaihtaria ja oon tavannu niistä vasta 4 ! Mutta huomenna on  aikaa löytää loputki (= Tänään tuntu että olin vaan toooosi hukassa,väsyny ja kävin kaikki tunteet läpi mitä voi vaan käydä, ei tehny mieli edes puhuu kenellekkään, mutta silti yritin vaan hymyillä ja vastata ku kysyttiin. Päivää piristi ku mun vieruskumppani matikan tunnilla kysy, että onko meillä suomessa samat numerot siis 1,2,3,4.... ?!?!? :-------------------DDD Ja tietysti se kun pääsin purkamaan Ervolle kaiken <3

Ihanaa on se, että ihmiset kyselee kauheesti kuulumisia ja on kiinnostuneita. Sillo tuntuu, että porukka oikeesti välittää musta vielä !

Nyt nukkumaan ja uusintaottelu huomenna koulun kanssa !

<3.lla Taru

P.S. WHAT HAPPENS !
Believe yourself !
 

To find ourselves, we must first lose ourselves

Hengissä selvitty Michiganiin asti. Oli muuten pirun pitkä päivä, onneks sain nukuttua tossa meren ylityksessä meni aika vähän nopeempaa (=
Lauantai aamu oli kaikkea muuta ku mukava, itkin silmät aivan turvoksiin. Lentokenttällä se karu totuus todellaki iski, en näkis kavereita vuoteen ollenkaan. Sekaviin tunnelmiin lisättynä väsymys ja jännitys ei itkusta meinannu tulla loppua, onneks oli kaverit saattamassa !
Meitä lähti 10 suomalaista samoilla lennoilla USA:an ja oli tosi kiva porukka, ei pahemmin jaksettu mistään stressata ja hyvin selvittii Chicagoon asti. Matkalla Lontooseen tuli sitten vielä vähän itkettyä kun luin hyvän ystävän Pinjan kirjeen ja juttelin toisen vaihtarin Jennin kanssa miltä tuntu jättää kaikki taakse vuodeks. Sitten yritinkin rauhottua.

Mun ei tarvinnu onneks missään vaiheessa lentää yksin viimeselläkin lennolla mukana oli joku norjalainen vaihtari.Täällä vastassa mua oli koko perhe mukaan lukematta Granmamaa. Aluevalvojakin oli paikalla oman josoikeinmuistan saksalaisen vaihtarinsa kanssa. Kentältä mentiin suoraan syömään ja kotiin nukkumaan.

Aamulla heräsin jo 7 aikoihin ja rupesin tyhjentelemään laukkuja, jet lag. Järkytys odotti kun rupesin tyhjentämään STS:n kauniin keltaista reppua jonka sisältä kömpi keltamusta hämähäkki, oli siinä kiljumisessa pidättämistä kun muut vielä nukku, ensimmäisenä käteen osu mun korkokengät jolla rupesin sitä raukkaa sitten hakkaamaan, R.I.P hämis. Aamupalalla ku kerroin mitä olin nähny kaikki oli ihan paniikissa paitsi Granma joka sanoi vaa tyynenä että täytyy käydä ostamassa hyönteismyrkkyä ja suihkia sitä joka paikkaan, nyt kun ulkoa viilenee ne ötökät tulee väkisin sisälle ;P

Eilen sitten ekaa kertaa näin kunnolla päivän valossa missä sitä asustetaan ja tuli ostoskeskuksessakin käytyä. Matkalla sinne näky ihan liikaa maissipeltoja ja näin haisunäätä raukankin joka oli jääny auton alle. )= Eilen tuli sitten ostettua puhelin, laukku, kengät ja adapteri, joka sopii tietokoneeseen ja suoristusrautaan ku suomesta tuotu ei käynyt niihin.

Tänään pitäisi vissiin koulussa ja kirkossa käydä. Innolla ootan jo tavallisen arjen alkamista, koska tällä hetkellä ei tunnu siltä, että tää ois mun elämäni parasta aikaa. Joka hetki ku kerkee vähänkää miettiä Suomea ja tuttuja rupee itkettämään. Mutta niinhän siellä STS:n valmennustilaisuudessakin puhuttii, että korkeintaan pari viikkoa menee totutteluun ja ikävän helpottamiseen. En kyllä kadu sitä että lähdin, mutta en ois uskonu, että ekat päivät ois näin sekavia.  No, onneks kouluun pääsen jo keskiviikkona tai torstaina saa jotain tehtävää ja muuta ajateltavaa.

Vuos menee nopeesti ja kyllä mä uskon, että tästä tulee mun yks elämäni parhaista vuosista kuhan alkujärkytyksestä selvitään :P

<3:lla Taru

P.S. Täällä on  ainakin yli 20 astetta lämmintä ! (=

It takes courage follow your mind. But it takes everything to follow your heart.

Dodiin viimestä päivää viedään. Vielä ois vähän pakkailu ja valmisteluja ennen huomista aamua, kavereita ja mummiakin pitäis käydä moikkaamassa. Jotenki tuntuu ihan uskomattomalta, että huomenna täytyy oikeasti sanoa heipat kaikille vuodeks. Viimestään lentokentällä tajuan varmaan mitä on todella tapahtumassa. Vuos sentää lyhyt aika elämästä ja mua Michiganissa vastassa tooosi mukavan tuntuinen perhe. Lento vaan vähän jännittää edessä on sentää 2 välilaskua ja perille pääsemiseen menee koko päivä. Välilaskut ovat siis Lontoossa ja Chicagossa. Lontoosta matkaan lähtee STS:n saattaja ja toisia vaihtareita muista maista. 

Tässä tämä lentoaikataulu:

BA 795 G 03SEP 6 HELLHR HK1  07.55-09.05

BA 295 G 03SEP 6 LHRORD HK1 1145 1415

UA6199 Y 03SEP 6 ORDMBS HK1  19.11-21.11

Viimenen viikko Suomessa on menny hostatessa espanjalaista poikaa, jonka luona olin viikko vaihdossa maaliskuussa. Hieman on jäänyt unet vähäiseksi koko viikon aikana ja tnä ei varmaan yhtään sen enempää tuu nukuttua. Harmittaa, että oma lähtö ei osunut samalle päivälle meidän epsanjan vahvistuksen kanssa, vaan päivää etukäteen joutuu jättää hyvästit kaikille muillekkin espanjan viikkovaihtareille.

Saa nähä kuinka paljon tulee tnä itkettyä ja huomenna aamusta !

Seuraava postaus tuleekin sitten jo Michiganista, meren toiseltapuolen.

<3: lla Taru

P.S. about 19 h 30min koneen lähtöön :SS

ONE DAY I WILL COME BACK