Even I'm here, I'm far away

Loppu lähenee ja paljoa ei ole enää jäljellä. Inhottaa kun musta on tullut näin negatiivinen ihminen ja se, että oikeesti miten paljon negatiivisutta mä nään ympärilläni joka päivä. Tänää just ku tultiin kotiin sain kuunnella host äidin ja -veljen tappelua. Jokainen ihminen tappelee joskus elämässään ja harrastaa sana harkkaa useamman kuin yhden ihmisen kanssa. Mutta nyt tää tappelu ja MULLE mielenosoittaminen on ollu vielä enemmän huomattavassi.
Jotenki siitä tulee vielä vaan enemmän se tunne, että on epähaluttu ja ettei mua oteta osaks perhettä. Ei mua haittaa yhtään se, että tapellaan tai vietetään aikaa vaan sen oman perheen kanssa välillä ilman vaihtaria. Mut mulle ainaki tulee tosi paha olo siitä, että tapellaan ja mulle, joka ei oo ees ollu osallisena tappelua osotetaan mieltä. Tänää viimeks just jätetään kutsumatta ruokapöytään, kun muut syö, niin että joutuu sitten yksin syömään. Mä huomasin, että nyt kun oon kahtena viikonloppuna tehny jotain itekseni kavereitten kanssa, on mun host äiti ruvennu vielä enemmän osottamaan mieltään. Me ei puhuta enää samallalailla ku ennen, ja aina kun äidillä on jtn sanottavaa, alkaa lause näin; Kuule Pekka(mun host veli eri nimellä tietysti).... Naurettavinta tässä jutussa on se, että jos mulle todella osotetaan mieltä siitä, että vietän aikaa kavereiden kanssa, tai siitä, että on joutunut mua hakemaan nyt kaksi kertaa kun olen viettänyt iltaa jossain muualla kuin kotona, se Oscari ilta oli ensimmäinen kerta kuukauteen, kun mä vietin aikaa kavereiden kanssa, muualla kuin koulussa. Ei se kaikkien vaihtareiden arki oo juhlaa, ei läheskään aina...

Ehkä nyt ihmiset ymmärtää minkä takia mä lasken päiviä Promiin, pääsee viettämään aikaa kavereiden kanssa, tai minkä takia mä lasken päiviä, että pääsen kotiin ! 

Mä oon tänää ollu taas pitkästä aikaa täynnä vihaa itteeni kohtaa ja koko maailmaa kohtaan. Minkä takia mä  joudun käymään läpi tätä kakkaa, minä joka oikeesti sai taistella siitä, että pääsi tulemaan tänne- saamaan paskaa niskaan. Mua riistää sydämmestä asti se kun luen vaihtareiden blogeja, jotka ovat syntyneet kulta lusikka perseessä, ja tietysti he saivat ne parhaat osavaltiot ja perheet. Ihmiset jotka ei koskaan elämässään käyneet läpi vastoinkäymisiä.  Tai no mikä mä oon arvostelemaan ihmisiä, mutta kyllähän se välillä ottaa päähän kun nalle karkit eivät mene tasan, enkä mä todellakaan ole yks niistä ihmisistä, kuka saa mitä haluaa sormiaan napsauttamalla !

Mä oon päättäny, et keskityn nyt vaan saamaa itteeni vähän kesäkuntoon ja urheilla päivittäin. Eipähän tuhlaa energiaan mihinkään turhaan varsinkaan siihen, että pahoittaa mielensä toisten ihmisten takia.


P.S. 25 päivää ennen kesälomaa, Thank GOD ! 

You only live once

Päivä 06: kuva joka inspiroi sinua

Päivä 07: kuva minne haluaisit mennä

Italia

Australia

Englanti

Kreikka

Päivä 08: kuva jostain mitä tarvitset joka päivä

Vesi

unta

Päivä 05: kuva jostain mihin olet riippuvainen

Päivä 04: kuva jostain mitä olet menettänyt

Neljä vuotta sitten, mun 20-vuotias setäni sairastui syöpään, ja muutaman kuukauden sisään taitelu aivokasvainta vastaan oli käyty. Kaksi maailman kauheinta asiaa on: nähdä läheisensä kuolevan, ja kaipuu joka muille jää ympäröimään elämää. 

Ennen syntymääni menetin toisen setäni, sekä isoisäni. Tuntuu, että muistot ja kertomukset joita kuulee sukulaisilta ovat yleensä ihmisistä, jotka ovat jo nukkuneet pois. Näiden myötä halu tavata ne ihmiset kasvaa, ja tuntuu, että juuri niillä ihmisillä olisi ollut tärkeä paikka ja suuri merkitys elämässäni.

Kunpa vain olisi aika ja paikka, tavata nuo ihmiset, jotka ovat jo poissa.

Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti. Ei se ijäks’ sammu, ken elämästä lähti. 

Päivä 03: kuva siitä, mitä teit tänään

Päivä 02: kuva siitä, miltä sinusta tuntui tänään

Enemmän ja enemmän alkaa olemaan tosi sekavat fiilikset. Sain tänää sähköpostissa mun lentoaikataulut, ja sehän menee näin: 

UA5534 Q 10JUN 7 MBSORD HK1 15:35 15:47 

BA 296 G 10JUN 7 ORDLHR HK1 20:35 10:00+1 6EBVAM

BA 798 G 11JUN 1 LHRHEL HK1 18:40 23:35

Elikkäs Bay City, Chicago, Lontoo ja Helsinki-Vantaa. Ei paljoa lentoreitti muuttunu, muuten kuin lähtö paikka on eri, kuin minne tänne silloin saavuin. Nyt on ihan tosissaan alkanu jännittää, ku tajuaa, että hei mähän tosiaan lennän yksin. Entin pelottaa se, että lennot on myöhässä ja tulee vaa lisä säätöä, mikä ei kyllä mun tuurilla jää tapahtumatta. Se, että lähtö jännittää jo, alkaa myös muut asiat mietityttämään, ja se on totta, että tällä hetkellä haluaisi vain unelmoida päivät pitkät, kun täällä arki alkaa tökkimään. Tunteet heittää laidasta laitaan, ja pakko myöntää eilen illalla, kun ruoka pöydässä juteltiin kaikesta kuten, mun host perhe meinaa tulevaisuudessa ottaa toisen vaihtarin ja siitä, että tää perhe haluu mun tulevan vierailulle, ja mitä tapahtuu ku mä oon kotona- hetken mietin, että hei mähän oon kotona, olihan siinä kyyneleissä pidättelemistä. Nyt pitäis jaksaa, elää päivä kerrallaan täällä ja nauttia, vaikka ajatuksissaan elää aivan jossain muualla. Nyt se on sitten virallisesti 48 päivää, jotka menee tosi nopeesti ! Terveisiä täältä meren takaa, pelon, jännityksen, ilon, surun, odotuksen, haikeuden- sekavin tuntein oxox Taru

Päivä 01: kuva siitä,mitä nyt ajattelet

Viimeistä kuukautta täällä ja kaikkea sitä mitä on vielä jäljellä. 

If growing up means it would be beneath my dignity to climb a tree, I'll never grow up

I miss old times, I do.

Tällä viikolla oon kauheesti miettiny menneisyyttä. Mitä sieltä kaipaa, ja mitä ei. Mitkä hetket haluis unohtaa ja mitkä poistaa kokonaan. Eniten kuintenkin rupesin kaipaamaan takasin yläasteelle, vaikka siellä oli hetkiä joita ei haluis käydä läpi ja tuntu, että aika kuluu liian hitaasti, eikä millään meinaa päästä pois sieltä. Nyt kun on pois sieltä, niitä hetkiä kaipaa kaikista eniten. Ysi luokka oli ehkä maailman jännittävintä aikaa, ja se oli askel kohti sitä aikuisuutta, josta on tullu painajainen mulle.

Ei aikuisuus sinänsä oo mulle painajainen, mutta ketä ei pelottais kasvaa aikuiseksi ?

Mulla on ikävä sitä että kipeenä saan käpertyä äitin kainaloon, mulla oon ikävä sitä että iskä lukee mulle iltasadun. Mulla on ikävä viime vuotta, mulla on ikävä viime kesää, mulla on ikävä mun ystäviä, mulla on ikävä vanhaa minääni, mulla on ikävä jotain mistä unelmoida. Nyt kun oon tullu mun unelmani loppu puolelle, mistä mä nyt unelmoin ? 

Mua pelottaa se, että teen vääriä valintoja, mua pelottaa se että en kerkeä tehdä kaikkea mun elämässä. Mua pelottaa saada ajokortti, mua pelottaa muuttaa pois kotoolta, mua pelottaa valmistua lukiosta, mua pelottaa, mua pelottaa mennä takaisin kotiin. 

Silti mä haluaisin jo tietää mikä mua odottaa tulevaisuudessa, nähdä kaikki väärät valinna, jotta osaisin korjata ne oikeiks. Nähdä päätökset jotka muuttaa mun elämää, nähdä mihin mä päädyn tulevaisuudessa.

Ehkä mä kuitenkin olen ihan tyytyväinen tässä ja nyt. Vähän kokeneena ja vähän enemmän tietämättömänä.

loppuu vielä vähän kuvio Oscareista, vaikka en voittanutkaan paras vaihto-oppilas- pokaalia ! 

norja, suomi, brazilia, saksa

suomi- turkki

Nauratti ku en tiiä mistä tää video oli ilmestyny mun kameraan, ite en myönnä ottaneeni sitä ;P

xoxo Taru

p.s. kannattaa kattoo sellanen elokuva ku Beastly!

If it makes you happy do it. If it doesn't then don't do it.

Mä oon nyt kaksi päivää tässä yrittänyt raapusta jotain, mutta kun tuntuu että kaikki mitä kirjottaa on vaa sellasta liirumlaarumia, turhan päivästä rutinaa. 

Pari päivää jo ollu tosi omituinen olo. Tänää juttelinkin mun norjalaisen kaverin kanssa, että miltä se oikeesti tuntuu olla vaihtari. Päädyttiin siihen lopputulokseen, että vaihtarina olo tuntuu siltä kun: sulla on ihmisiä lähellä, mutta silti susta tuntuu että kukaan ei oikeesti oo siinä, tässä ja nyt läsnä. Kukaan ei oikeesti ymmärrä millasta vuoristorataa sä käyt läpi mielessäs, ja sä et tiedä petätkö sä ittees vai muita näillä sun mielikuvillas.

Mä en tiedä johtuuko se siitä, että oon liian kiltti vai siitä että vain yritän olla. Oon tässä kolme päivää stressannut, miten peruutan työpaikkaan menemisen, kun sain paremman tarjouksen tilalle. hmm. No tänää otin itteeni niskasta kiinni ja kirjoitin työpaikkaan, pelkupersuuksissa tietysti, kas kummaa sieltä tuli jo puolen tunnin sisään vastaus;Pakko sanoa, että pettynyt olen, kun erittäin hyvä tyyppi ja työntekijä jätti tulematta, mutta ymmärrän tilanteesi oikein hyvin.Ja jos tuntuu siltä, ettei toinen työ menekkään hyvin, niin viesti vaan tännepäin, niin palkkaan sut siltä istumalta..

Mulle on tullu sellanen tunne että mä oisin jotenkin tosi ilkee ja inhottava ihminen. Mutta kun mä en oo , totuus on se että mä oon liian kiltti ihminen. Mä en uskalla sanoa joitakin asiota, koska pelkään satuttavani muita. Mä ajattelen liikaa muita ihmisiä ennen itteeni. MIKSI ? 

Vähän kakin maku suussa kun tänää on oscarit illalla ja meitsi menee kouluun vaikka mulla on; lämpöä, kurkku niin kipeä, että äänilähtee(niin tosiaan multahan leikattiin nielurisat viime vuoden puolella !). 

Mä tartten itelleni jtn piristystä ja oon ajatellu, että voisin leikata itelleni otsatukan, tai siis en minä itse vaa kävisin leikkauttamassa sen mun täällä vakkaripaikassa. Mutta en tiiä, oisko se vähän tylsä ja miten se menis ton näitten ylppäri lakin kanssa- jaa-a!

SATTUU PÄÄHÄN, ihanaa perjantaita !

ox Taru

Even I'm European, I'm not easy..

En oo nauranu vähään aikaan niin paljon ku pari päivää sitten, tai saatika tänään! Pari päivää sitten selailin pinterestiä ja sitten mun host veljeni huudahti kovaan äänen että mene takaisin, MÄ NÄIN SUT, siinä sitte rullasin sivun alas ja host veli siihen taas että kato siinä sä oot. Kesti hetken tajuta että mitä se siinä höpisee, eihän täällä ole mun kuvaa ainut kuva mikä siinä oli, oli kuva Kim Kardashianista... Kim ja minä ei mitään yhteistä!

Tänää lähettiin vähän ajelemaan ja mentiin Lansingin malliin ja syömään. Siellä ostoskeskuksessa host isää ja veljeä odotellessa, eksyttiin host äidin kanssa kirjakauppaan. Eipä sieltä sitten Suomea mistään löytynyt ja sanoin host äidilleni, että tää on mun kotimaan syrjintään kun ei Suomea siellä ole. No siinäpä takana sattu olemaan sellai tosi hyvän näköinen nuori mies ja, kun lähettiin kirjakaupan ulkopuolelle odottamaan poikia, se nuorimies sieltä iski mulle silmää ja oli silleen että hey tuu käymää tääl. Siinä sitten yritin vainvihkaan vinkkaa host äidille että lähetään kävelemään nii se siihen kovaan ääneen, yrittääkö toi poika flirttailla sun kanssa?!- rupes vaan naurattamaan, että ehei ei se tarkoita että oon helppo vaikka oonki eurooppalainen!

Kaiken kaikkiaan rento viikonloppu, 5 viikkoa koulu loppuu.

PALJON ONNEA ISILLE SUOMEEN ! ;)

TARZAN

We have no limits

Huh huh, tänää on kyllä niin erikoinen päivä, ja tänää pitäis olla tasan kaks kuukautta että Taru eksyy takasin Suomeen. 6 viikkoa koulua jäljellä senioreilla ja 8 viikkoa täällä oloa, wuut wuut ?!
Mä en ymmärrä mitä täällä tapahtuu, ihmiset on ihan sekavia, tai ainut sekava ihminen on MINÄ. Yks oudoimmista asioista oli se että mun kaveri, kuka lähti pois noin 3 kk sitte on tullu virailulle tänne ja emmä tiiä sekottamaan elämää.
Näin kauniisti sanotta voi kuvailla että oonku Pohjois-Korea, kaikilla muilla näyttää olevan visio siitä mitä minä teen ja mulla ei oo hajuakaan siitä mitä mä oon tekemässä. VOI PYÖRREHYÖRREMYRSKY.

mä en saa tätä biisiä pois mun päästä.

Mulla on tosi sekavat fiilikset, mä oon ilonen että pääsen kotii, mutta silti tuntuu että en haluu lähtee täältä. Vaikka täällä onkin tapahtunu paljon ja vähän päälle, on tää silti mun KOTI !

oxox

TARZAN

No pain, No gain.

Apuaa, mulle on iskeny ihan järjetön tatuointi kuume. Osan eilisestä päivästä vietinkin tatuointeja katsellessa. Löysinki sieltä muutamia tatuointeja, jotka voi joku kaunis päivä löytää tiensä mun kehoa koristamaan. Tässä muutama niistä:

Tää oli oikeestaan mun yks lemppareista, vaikka mä en mikää 'himouskovainen' ookkaan. Kuka oikeestaan on keksiny sanan himouskovainen hmm. No mutta mä olen ylpeä uskonnostani ja uskon omalla tavallani. Toi tatuointi ois sellanen pieni ja ei niin helposti huomattavissa.

Tää on toinen mun lemppareista ja oonki jo pidemmän aikaa kuolaillu tätä tatuointia. Ite kyllä ottaisin tuon kyseisen tatuoinin vasempaa nimettömään. Nää kaks tatuointia on nyt ollu sellassii tosi pieniä ja aika huomaamattomia, joilla ois mulle itelle jonkinlainen merkitys.

 

Tässä on kolmas, tää tulis olemaan mun niskassa ja ilman noita palloja. Se ois vaan sellanen joku söpö tyttömäinen tatuointi. Mutta mä haluun löytää sellassen söpön rusetin, tää oli nyt vaa tällai minkä tähän hätää löysin :) 

Täällähän en tatuointia voi ottaa, mutta ehkä sitte kesällä kotona.

ox
TARURU

Be weird, never be lame

Nothing is ever perfect, you know ?

YOU LOOK NICE TODAY ! 

SPRING BREAK

Ihanaa kun aamulla ei oo kiire minnekkään, ja saa herätä koska haluaa. Tai no en mä tiedä onko musta tullut vanha, vai mikä mulla on ku viimestää yheksän aikoihin on pakko nousta ylös sängystä, ku pelkään ettei aika muuten riitä, RIITÄ MIHIN?- sitä mä itseltäniki kysyn joka aamu!
Nää on näitä pieniä haitta puolia kun asustaa kauempana keskustasta. Ainut kyyti jolla sä pääset pois täältä lähtee kello 7.30 joka aamu, hmm LOMA ? No päivät meneekin siinä kun: aamulla istuu koneella, treenaa sen puolitoista tuntia, vaahtokylpy, skypetystä, ja kirjojen lueskelua. Onhan ainakin aikaa vaa rentoutua ja nautiskella olemasta olostaan. 

Niin tosiaan, eihän kukaan voi vaikuttaa menneisyyteen. Sen takia tää onkin oikein sopiva lausahdus kuvaamaan mun vuottani täällä En mä saanu sitä ns. normaalia vuotta täynnä iloisia tapahtumia ja muistoja joita muistella sitten kiikkustuolissa, mutta mä sain vuoden joka on opettanu mua arvostamaan asioita mitä mulla on, hyväksymään virheet joita tekee ja oppimaan niistä. Tää vuosi oli mulle sellai virhearviointi, äidin sanoja lainaten paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Mutta yks asia on varma mä en anna tän vaikuttaa mun elämään, koska mun elämässä tulee olemaan paljon parempia seikkailuita.

Täällä kun elää aikalailla kädet sidottuina, ei edes ymmärrä että suomessa ois jo 'aikuinen' jonka täytyy ottaa vastuuta omasta elämästään. Young, wild and free- ei oikeen kuvasta mun fiiliksiä tällä hetkellä, joten pahoittelen jo valmiiks vanhempia, että kun tuun takasin, ehkä mä sen kesän saan nauttia nuoruudesta ja tehdä kaikkea vähemmän fiksua. 

Eilinen päivä oli kyllä täydellinen, sai kuulla muutamat ilouutiset. Miten noin pienillä asioilla voi olla niin suuri merkitys sun fiiliksiin. Tärkein asia minkä kuulin oli, että mun yks parhaimmista kavereista tuleekin olemaan Suomessa kun tuun takasin, IHANAA ! ja toinen asia oli, että mulla on tällä viikolla työhaastattelu Powerparkkiin. Noi on pieniä asioita, mutta ne saa sut tuntumaan jotenkin tärkeeltä, tai ei tärkeeltä vaa siltä että HEI SÄ OOT ELOSSA ;)

Mulla on tänää jotenkin ylipirtee olo. Näin aamukahvien ja puurojen jälkee tekis mieli vaa juosta tonne keskelle peltoa sateeseen ja huutaa: ELÄMÄ ON IHANAA ! 

rakkaudella TARZAAAN !