How you do that ? You must be some kind SUPERMAN

Vihdoinkin taas löyty aikaa kirjotella vähän päivityksiä tännekkin.

Mullahan oli viime viikon torstaina klo. 9.50 viisumihaastattelu Kaisaniemessä. Menin jo edellisenä iltana mummolaan stadiin ettei olisi aamulla niin aikainen herätys. Onneksi tajusin vielä edellisenä iltana tarkastaa paperit ja päädyttiin aivan oikeaan paikkaan aamulla, alunperinhän oltiin menossa jonnekkin aivan muualle.
 Kaisaniemessä oltii hyvissä ajoin, kerettiin jopa käymään kaupassa ja kahvilassa kahvilla, jonne mummi sitten jäikin odottamaan kun lähdin haastatteluun.
Pakko myöntää, että paniikki iski siinä vaiheessa kun painoin summeria ja astuin taloon sisään. Odottaessa konsulaattiin pääsyä rupattelin, jonkun toisen viisumi hakijan kanssa. Kai musta huomasi, että ensimmäistä kertaa asialla ollaan, koska mies sanoin mulle, että: " turhaa jännität hyvin se menee", ja anto vielä viime hetken ohjeita.
Sisällä konsulaatissa olin alle tunnin, mutta itse viisumi haastattelut kestivät yhteensä ehkäpä 5 minuuttia ja muu aika olikin sitten vain odottelua.Ensin, joku suomea puhuva nainen otti paperini, sitten odottelun jälkeen englantia puhuva herra otti minulta sormen jäljet (jotka otettiin varmaan 10 kertaa uudestaan, kun eivät meinanneet onnistua), taas odottelun jälkeen toinen eglantia puhuva herra jutusteli mukavia ja kyseli minne olen menossa ja mitä siellä olen tekemässä. Yhtä äkkiä herra sanoi minulle no toivottavasti sinulle tulee upea matka ja pidä hauskaa, tyhmänä jäin sitten vain tuijottamaan häntä, kunnes herra lisäsi, että niin tämä oli tässä viisumi tulee perässä voit mennä !

Kun pääsin kahvilaan mummin luokse, tuntui todellakin siltä että iso taakka oli nyt pois hartioilta enää olisi edessä vain  lähtö. Viisumin sain tällä viikolla postissa.

Lauataina pidin kavereiden kanssa pienet läksiäiset. Paikalla oli vain lähimmät kaverit ja tietysti kasapäin hyvää American food. Naurettiin, laulettiin ja pidettiin vain hauskaa. Oli kiva vielä kokoontua kunnolla porukalla viettämään iltaa ja heti alkuun jo päätin, että kukaan ei itke vielä vasta sitten 3.9. Muutamia läksiäislahjojakin sain ja ne oli aivan upeita<3

And your beautiful smile washes all my worries away

Tosiaan mun lähtöönhän on enää 11 päivää, vielä en oo edes kerenny kunnolla miettimään tai jännittämään lähtöä.  On ollu niin paljon asioita hoidettavana ja pieni stressi viimeisestä viikosta, koska lauantaina meille tulee vieras Espanjasta koko viikoksi, my Spanish Brother. Kouluun liittyvän opiskelijavaihdon vasta vierailu.
Tänään pitäisi pakata ja tyhjentää huone vierastamme varten. Tiedän, että vasta lentokentällä tulee isku vasten kasvoja kun tajua, että nyt täytyy todella hyvästellä kaikki vuodeksi.

Vielä riittää ensi viikoksikin puuhastelua ja asioiden hoitoa, kumpa vain muistaisi hoitaa kaiken ! Nyt on pakko lähteä paikkailemaan. Pian taas kuulette musta !

<3.lla Taru

H-O-S-T-F-A-M-I-L-Y :- It's Michigan baby !

"Home is where your heart is."

Viime kerrasta onkin aikaa ku oon tänne muistanu raapustella, pistän kyllä kaiken kiireen piikkiin, ja nyt ois aika päivittää tapahtumia. Tosiaan kesäloma oli ja meni. Suurin osa lomasta meni töissä ja sairastellessa, Turkissa kyllä kerkesin parin viikonloman viettää (sielläkin tuli sairasteltua nielurisojen kanssa ja sairaala tuli tutuksi ! ) ja olinhan mä riparillakin viikon isostelemassa.

Riparin viimesinä päivinä, n. kuukaus sitten, sain soiton STS:ltä. Ajattelin soiton liittyvän jotenkin viisumi asoihin, mutta mulle oltiin vihdoinki löydetty isäntäperhe! Isoskaverit pelästy, kun rupesin itkemään ja nauramaan aivan hysteerisesti, ennen kun sain kuiskattua: " mulla on isäntäperhe". Onneks mun hyvä ystävä sattu olemaan isosena samalla leirillä ja siinä sitten pihalla hetki itkettiin ja halattiin, ennen kun sain koottua itteni ja soitettua ilouutisista äitille.

Eli paikka jossa tuun viettämään seuraavan vuoteni on Mt.Pleasant, Michigan. Suurin osa siellä asuvista ihmisistä on alkuperäisiä Amerikkalaisia, ja Mt.Pleasantista ajaa Detroittiin n. 3 tuntia. Kouluni tulee olemaan Mt. Pleasant High School, oppilaita koulussa on 1 200, ei mikään suuri muutos, nykyisessä koulussanihan on alle 400 oppilasta. Myös mun hostperhe vaikuttaa aivan mahtavalta. Eli mulla tulee olemaan 2 vanhempaa siskoa, äiti ja isoäiti. I'm so exited ! Lähtö päivä tulee olemaan 3.9, mutta tarkempia lentotietoja en ole vielä saanut. Kaipa ne tulee sitten viisumin saatua.

Viisumi haastatteluhan mulla on ylihuomenna eli to 18.8. Onneks mummi asustelee Helsingissä ja pääsen sinne viettämään yön, ettei tartte aamulla lähteä pomppimaan kiireessä junaan ja unohtaa puolet lapuista kotiin ( mikä ei ois mulle mitenkään mahdotonta). Alun perin mulla piti olla nielurisaleikkaus 17.8 ja viisumi haastattelu heti seuraavana päivänä, ONNEKSI saatiin peruutus aika Hyvinkäältä ja pääsin kaksi viikkoa sitten jo leikkaukseen, sillä ensimmäisinä päivinä leikkauksen jälkeen puhuminen teki tuskaa !

Lähtöönhän tosiaan on enää 19 päivää, mikä tuntuu aivan käsittämättömältä. Vastahan laitoin vaihto-oppilas hakemukset menemään noin 1,5 vuotta sitten. Pakkaaminenkin pitäisi aloittaa, mutta siitä sitten lisää seuraavassa postauksessa. Tuntuu että kaikki on vielä tekemättä, eikä mitään saa aikaiseksi, mutta ehkä se on vain sitä matkakuumetta. Läksiäiset, tuliaiset, viisumi, paperit... Paljon on vielä muistamista, kunhan nyt ensin selviää siitä viisumi haastattelusta !

<3:lla
 Taru