3 choices in life:
Give up, give in or give it your all
What a weekend ! Meno oli kylla sen mukasta, etta tanaa on oma sanky houkuttanut enemman kuin koskaan, mutta ma oon taistellu vastaan hyvin ja pysynyt hereilla !
Terkut aidille joka tulee lukemaan tata, etta parhaat paljastusket tulee aina nain jalkikateen, ja kun mitaan pahaa ei oo tapahtunu, niin ala oli vihainen naura vain mukana <3 YOLO ! ( you only live once) P.S. ja mita taalta luet on kaikki mita tuut kuulemaan loput kuulet sitte ehka koti suomessa !
Tanaa tosiaan piti olla ylhaalla jo puoli kymmenen, kun oli tarkoitus lahtea viettamaan Memorial Dayta kajakoiden. Siella mentiin sitten jokea myoten lahemmas kolme tuntia, voitte vaan kuvitella mika rusketus tuli siina samalla, ja ehka vahan punoitusta on huomattavissa ympari kehoa.
Hauska juttu tassa on se, etta viime yona unta tuli kalloon vaan kolmisen tuntia. Mun parhaat kaverit oli yokylassa eilen ja nuoria kun ollaan pitihan meidan jotain hauskaa keksia, kun ma oon kohta palaamassa Suomeen ja toinen mun parhaista kamuista palaa kotimaahansa Costa Ricaan, vaikka on taalla USAssa asunut jo 4 vuotta. No host aiti ei sitten paastanyt meita enaa lahtemaan minnekkaan kun oli jo pimeaa ja kaikki. Fiksuina tyttoina karattiin sitten yhdelta yolla mun huoneen ikkunasta ulos. Kyyti meita odotti jo vahan kauempana talosta, ja ensi kertailia kun asiassa oltiin, paskahalvauksen paikkeilla oltiin kun ulkovalo syttyi paalle meidan liikkesta. Siina sitten otettiin juoksuksi ja en oo koskaan elamassani juossu niin lujaa !
Olihan meilla suunnitelma mita tehda. Toinen mun kavereista oli saman paivan aikana muuttanut uuteen kamppaan ja pitihan meidan kayda jattamassa hyvastit vanhalle kampalle, siella sentaan ollaan niin monia muistoja haalittu matkaan. Kuuteen asti aamulla siella sitten istuttiin naurettiin ja vahan itkettiin, nuotion ymparilla. Selvissa hengittiin takaisin kotiin ja kukaan ei tiennyt meidan oisesta seikkailusta yhtaan mitaan.
Hassua miten asioilla on tapana tapahtua, kun niita vahiten odottaa. Mulla on kotiin lahto kahden viikon sisaan ja nyt sitten eraan pojan kanssa ollaan vahan tultu lahemmiksi, kuitenkin ollaan tunnettu koko 9 kk...
Elama taalla tuntuu talla hetkella niin taydelliselta, etta kotiin tulo kuulostaa painajaiselta. Totta kai mulla on ikava ihmisia, mutta se ikava mika mulla tulee olemaan takasin tanne voi olla alkuun rankka paikka.
Musta tuntuu, etta ma oon elany liian hyvin, saantoja noudattaen taalla. Koska taa viikonloppu oli jotain parasta ja oikeesti aikaa nauttia siita etta on nuori ja etta sulla on hyvia ystavia !
Apina.... Kyllä äiti tietää kaiken!!! Haha- oletpa kuitenkin varovainen siellä vieraalla maalla... Onnea tämän päivän valmistujaisiisi..<3
VastaaPoista