Far and away the best prize that life has to offer is the chance to work hard at work worth doing.

                           

"What am I doing here?" -Rimbaud writing home from Ethiopia 

EEilen tuli 4 kk täyteen, kohta alkaakin jo kotiin tulo lähestyä.

Aika tosiaan on mennyt nopeasti, mutta kyllä silti usein miettii, että mitä mä täällä oikeasti teen. Vaikka mä en tältä vuodelta mitään odottanut, kyllä silti jotain erinlaista olisi halunnut jossain syvällä itsessään. Alku täällä ei tosiaan ollut helppo, mutta eihän kukaan sen luvannut olevankaan. Mun kohalla se pitää ainakin paikkansa elämässä on kahdenlaisia murhenäytelmiä; toinen on se, että saa mitä haluaa ja toinen on se, että ei saa. 
Unelmiensa eteen tekee kaikkensa, mutta aina ei mee niin kun elokuvissa. Okei ehkä mä vähän huijasin, kyllä mä jotain tältä vuodelta odotin ja se oikeestaan oli mun ainoa toive: ettei mun tartteis vaihtaa isäntäperhettä, että siinä suhteen kaikki menis hyvin, ja sehän oli edessä heti 3 kk jälkeen. Eihän se vika aina vaihtarissa ole, mutta tapahtumilla on aina kaks puolta, ja kyllä silloin mietti usein, että mitä teki ite väärin. 

 -jos tää on nyt yksi reissu sun elämässäsi ja etkä ihan kaikkea saa siitä irti niin aina voit lähteä uudelleen sinullehan on maailma avoin kun olet nuori.

Se tunne, kun odotat jotain ja kun lopulta sen saat, menee kaikki päin mönkään. Kaikella on tarkoituksensa, ja en mä sitä sano ettenkö ois lähteny ollenkaan tänne, vaikka oisin etukäteen tiennyt mitä edessä on. Tällä hetkellä tiestysti tuntuu typerältä, että vanhemmat on maksanut sievoisen summan siitä, että pääsin tänne ja se mitä saan tästä irti ei ole ihan niin arvokasta. Vaikka tää aika täällä ei oo ollu helppoo, tai kaikki ei oo menny ihan niin kuin ois pitäny, oon mä silti oppinu täällä paljon itestäni ja ehkä ottanut muutamankin askeleen aikuisuuteen. Kyllä mä täällä oon oppinu asiota, mitä Suomessa en ois aivan heti ymmärrätänyt. Ja äiti on ihan oikeassa, ei tää oo mun elämäni viimeinen reissu, ja aina on uusia ovia avattavana, mutta tietysti pelkää, että nekään ei onnistu, mutta ehkä se sitten on vaan niiden tarkoitus. 


               




Mä toivon sisimmässäni, että tää loput 5 kk tulis menee hyvin ja mä nauttisin. Enkä mä nyt halua pelotella ketään, joka miettii vaihto-oppilaaksi lähtöä, kannattaa ehdottomasti lähteä. Lupaan, että se on elämän yksi suurimmista seikkauluista; itkuineen ja nauruineen. Kaikilla se vuosi vaan ei oo aina niin onnistunut, mutta silti siitä saa irti jotain todella arvokasta. Vaikka te nyt mietittekin, että mitä mä valitan; mä oon Yhdysvalloissa, viettämässä vuotta, johon kaikilla ei ole mahdollisuutta. Puolustaudun, että itse kukin, miettii aina, että mitä olisi voinut tehdä elämässään paremmin, mitä olisi voinut valita toisin, ja en mä ihan maan rakoon tätä mun vuotta täällä hauku: oon saanut kasan uusia ystäviä, joiden kanssa tulen varmasti pitämään yhteyttä, uusia kokemuksia ja aimo annoksen uutta kulttuuria- että ei tää kaikki ihan turhaa oo ollu. 


           
                                             
Old friends pass away, new friends appear. It is just like the days. An old day passes, a new day arrives. The important thing is to make it meaningful: a meaningful friend - or a meaningful day.


oxox 
TARZAN

P.S. muistakaa että aina sitä ei tajua mitä on, sen usein ymmärtää vasta kun sen menettää. 
P.P.S. ja varmasti Suomeen palattua tulen kaipaamaan tänne ihan mielettömästi ja tajuamaan asioita joita tällä hetkellä en tajua