Beginnings are usually scary and endings are usually sad, but it's everything in between that makes it all worth living.

Eka päivä koulussa takana ja huh mikä päivä olikin. Eilen jo käytiin koululla mutta saatiin vaan jotain papereita täytettyä, ku siellä oli niin kiire ! Mutta tnä sitte käytii valitsee mulle aineet ja tehtiin mulle schedule: USA:n historiaa, markkinointia, Michiganin historiaa, Englantia ja matikkaa. Mutta huomenna on eka tehtävä mennä vaihtamaan markkinointi pois ei vaan ollu mun juttu ja opettaja ei ollu mistään mukavammasta päästä.
Aamulla kansliasta lähtiessä nähtiin toinen vaihto-oppilas ja se puhu jonkun naisen kanssa, ku kuulin sen aksentin sanoin mun host momille että toi on varmasti joku skandinaivi ! Myöhemmin näin tän pojan koulun käytävällä ja hyökkäsin sen eteen ja kysyin vaan että: Where are you from ?, kaveri katto mua tosi pitkään ennen ku sai tokastuu että Norjasta. Sanoin vaan että hieno homma mä oon suomesta ja lähin kävelee, toivottavasti se ei saanu ihan hullua kuvaa suomalaisista :D

Tänään illasta tosiaan alko jo helpottaa koti-ikävä ja kaikki muu. Eilen olin  ihan sitä mieltä, että en tuu todellakaa selviämään koko vuotta täällä ja halusin kotiin. Jännä miten tunteet heittelee, mutta kai tää on nyt sitä kuuluisaa kulttuurishokkia. Ikävä on kyllä kaikkia koko ajan, mutta siihenki alkaa pikkuhiljaa tottuu, onhan ne ihmiset siellä oottamassa mua vuoden päästä, hope so!

Mun aluevalvoja piti tnä mulle ja yhelle meksikolaiselle pojalle orientaatio tilaisuuden. Aluevalvoja tuli hakemaan mua täältä ja ajettiin sitte puol tuntii jonnekki "maaseudulle", sen meksikolaisen pojan host perheen kotiin. Onneks oli toi orientaatio tilaisuus, että pääsin vähän tuulettumaan ja puhumaan jollekkin ilman että loukkaa ketään ja tajusin itekki ku se mun aluevalvoja sano, että ne ihmiset jotka oikeesti välittää susta kaipaa sua yhtä paljon ku sä niitä ja ne totta vie oottaa sua jo kotiin, eikä se muutu koko vuoden aikana.

"No matter how far you are, no matter how long I'm gone, you will always be with me. I will see you always as clear as day, for our love knows no boundries and never will, because you see our hearts are one, and mine is always home."


Tuolla mun High Schoolissa on varmaan about 15 vaihtaria ja oon tavannu niistä vasta 4 ! Mutta huomenna on  aikaa löytää loputki (= Tänään tuntu että olin vaan toooosi hukassa,väsyny ja kävin kaikki tunteet läpi mitä voi vaan käydä, ei tehny mieli edes puhuu kenellekkään, mutta silti yritin vaan hymyillä ja vastata ku kysyttiin. Päivää piristi ku mun vieruskumppani matikan tunnilla kysy, että onko meillä suomessa samat numerot siis 1,2,3,4.... ?!?!? :-------------------DDD Ja tietysti se kun pääsin purkamaan Ervolle kaiken <3

Ihanaa on se, että ihmiset kyselee kauheesti kuulumisia ja on kiinnostuneita. Sillo tuntuu, että porukka oikeesti välittää musta vielä !

Nyt nukkumaan ja uusintaottelu huomenna koulun kanssa !

<3.lla Taru

P.S. WHAT HAPPENS !
Believe yourself !