A lot like yesterday, a lot like never

Hui miten nopsaan aika menee, ja pakko myöntää, että tässä kiireessä ei ole kyllä tänne kerenny sanan sanaankaan raapustamaan. Nyt lupaan ryhdistäytyä! 

 

Mikä sitten on pitänyt kiireisenä: ensinnäkin uudet työpaikat(siivous hommat kuntosalilla ja vanhalla ala-asteellani), autokoulu, lukio ja italian iltaopiskelu, kuntosalillakin kun pitäisi keretä käymään. Kaiken vielä kruunasi, kun viime viikolla iski ensin korvatulehdus ja sen jälkeen flunssa noin viikon verran riitti kuumetta- ei kiva. 

Suunnittelin jo yhdessä välissä lukionkin vaihtamista Lahteen, sillä omassa rakkaassa opintoahjossani Mäntsälän lukiossa, kun ei enää ole alkavia kieliä kuten: venäjää ja ranskaa, jotka olin jo ylä-asteelta asti suunnitellut aloittavani lukion toisella vuodella vaihto-oppilas vuoden jälkeen. Tässä tilanteessa joutuu turvautumaan kansalaisopiston maksullisiin kieliopintoihin. Työpaikat saivat sitten mieleni muuttumaan ja vielä kesken oleva autokoulu, joten I´m stuck in here two more years... Keskiviikon jälkeen minusta tuleekin sitten filmtownin kassatäti!

Näin syksyn tullen jaksaa aina välillä uppoutua omiin ajatuksiin ja mietteisiin. Pakko se on myöntään kerran maailman matkaaja, aina maailman matkaaja. Jo nyt edes viikko Yhdysvalloissa ystävien luona kuulostaisi mahtavalta, vaikka vastahan palasin Turkista kotiin, ja olenhan jo ahkerasti etsiskellytkin lentoja Michiganiin ensi kesäksi, joten kukaa tietää mihin tämä tyttö eksyykään kesän alussa ;) 

4 kk sitten palasin Suomeen ja nyt jo maltan tunsin pöksyissäni pysyä, kun mietin lukion jälkeistä au pair vuottani, mutta kun vaan tietäisi mihin sitä haluaisi lähteä: Hurmaavaan Italiaan, lanteita keinuttavaan Espanjaan vai aina niin kiehtovaan USA:han?

Kai sitä pitäisi pudota takaisin todellisuuteen ja ryhtyä pänttäämään tulevaa koe viikkoa varten...

Ensi kerralla lupaan kuvia Turkin matkasta ja viimeisistä ostoksistani !

xoxo
                     Taru