“What i like about photographs is that they capture a moment that’s gone forever, impossible to reproduce.”Paljon on tapahtunut ja aikaa on kulunut jo liiaksikin. Nyt kun on itse arki hieman edes normalisoitunut ja kulttuurishokki rauhoittunut, on taas kohta edessä uudet hasteet. Ensinnäkin ennen kotiin paluutani lupasin jatkaa blogini kirjoittamista ihan vain itseni takia ja tänne satunnaisin väliajoin ilmestyy jonkinlaisia raapuksia.
― Karl Lagerfeld
Kolme viikkoa koulun alkuun, työt ovat pian ohi ja autokoulukin alkaa virallisesti parin päivän päästä. Arki johon jo kerkesiä tottua kokee uuden kuperkeikan jonka pyörityksestä pitää taas ottaa kiinni. Itse en ymmärrä sitä faktaa vieläkään, että en ole palaamassa Yhdysvaltoihin ensi lukuvuodeksi. Tietysti tunteita lämmittää kun meren toiselta puolelta pidetään tiivisti yhteyttä, mutta välimatkaa varmasti taas kertyy ensi vuoden mittaan. Pääsen seuraamaan saksalaisen pojan arkea vanhassa host perheessäni ja kuulemaan ystävieni seniori vuoden kommelluksista, itse taistellessani wanhojen tansseissa ja töitä etsiessä !
Näihin lyhyisiin ja ytimekkäisiin tunnelmiin tältä illalta
xoxo Taru
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti