Life comes with no guarantees, no time outs, no second chances

Tarun hunting day ! 

Ihana hengähdyspaussi ollu tänää, kun täällä on joku virallinen peuranmetsästys päivä- ja meillä koulusta vapaa. Ajattelin ensin että se on sen takia, että täällä niin moni harrastaa metsästystä, mutta ei kun monta vuotta sitte jotkut metsästäjät oli ampunu pikkulapsen jonkun tuppukylän koulun pihalla.- IHAN KAUHEETA.
Ensimmäiset kokeet lähestyy ja stressi on kyllä sen mukanenkin, jännittää ihan kauheesti, on oikeesti kateellinen ihmisille jotka osaa ottaa asiat rennosti.

Sain viime viikonloppuna paketin Suomesta, piristi ihan sikana päivää ja sai taas enemmä voimaa jaksaa.Kiitos kotiin porukoille<3 

puolet suomen paketista !

                          

En muuten varmaan tehny yhtään postausta noista kysymyksistä mitä multa on kysytty Suomesta täällä. Joten pistän tähän nyt muutaman hauskimman:

   1) "Voitko sanoa mun nimen Suomeksi?"- ei siinä voinu muuta kun nauraa, niin sun nimihän lausutaan samallalailalla joka kielellä...

   2) " Nii Suomessahan puhutaan Finlandiaa ?" - Joo näin meillä tehdään

   3) "Onko Suomi maa?" - Ei tietenkää.... Eikä näillä muuten oo hajuakaan missä Suomi sijaitsee!

   4) " Onko teillä autoja tai mäkkäreitä Suomessa?"- ei kun asutaan aivan eri planeetalla

hahha välillä kyllä ihmetyttää, että esittääkö nää täällä tyhmiä vai onko nää oikeesti vähän vajaita! Vaikkakin oon ottanu sen kohteliaisuutena kun mua ollaan tosi usein täällä luultu paikalliseks, eikä oo ollu tietookaan siitä että oisin vaihtari, taitaa kyllä johtu vaan näistä liikakiloista...

                                      



Oon aiemmin puhunu tosta mun siskoksta täällä, ja olihan se tänne tulo aikamoinen shokki, Suomessa kun perheessä on miesvalta ja täällä vain naisia perheessä. Yli kaks kuukautta jo takana ja vieläkin on samanlaiset välit siskon kanssa, tuntuu oikeesti että meillä ei oo edes mitään yhteistä ihan sama mistä puhutaan nii jompi kumpi on sitä vastaan- joten tää keskustelu meidän välillä on jääny aika vähäiseksi. Nää kaks ekaa kuukautta täällä oon vaan stressannu väleistä perheen kanssa, mutta nyt oon päättäny että en mä tänne ton siskon takia tullu vaan itteni, vaikka meillä ei hyvät välit oo ei me myöskään olla toistemme kurkuissa kiinni. Alku aina hankala.... joten uskon kovasti että meistä voi tulla vielä hyvätkin kaverit.

Don't forget to love yourself

Oppiihan vuoden aikana sopeutuvaikseks ja pitämään omia puoliaan- niitä taitoja kun aina tarvitsee elämässä. Vaikka täällä perheessä onkin ollut muitakin ongelmia, ollaan niistä ylipäästy, ja aivan samallalailla myös siellä Suomessakin on ihan jokaisella normaaleita arkipäivän ongelmia. Täällä ne ongelmat kokee ehkä voimakkaamin, kun ei voi aivan samallalailla purkaa asioita kun Suomessa- mutta samalla oppii kattomaan asioita uudella tavalla, ja monelta eri kannalta- ei se oma tapa oo aina oikea. 

                “En ylpeile sillä, etten ole kaatunut vaan sillä, että olen aina noussut.”

Mutta tottahan se on, ei elämä liian helppoa voi olla ja ongelmista oppii aina enemmän, tylsäksihän se tasainen tie tulisi. Mutta silti oon maailman onnellisin tyttö, oon toteuttamassa unelmaani ja kokemassa kaikkea ainutlaatuista. Jo 2 kk täällä on kasvattanu mua enemmän kun 17-vuotta Suomessa.

Tähän loppuun vielä tällainen teksti minkä mun hyvä ystävä lähetti mulle: 

I am an exchange student. How do you know what is a dream if you never accomplished one? How do you know what is an adventure if you never took part in one? How do you know what is anguish if you never said goodbye to your family and friends with your eyes full of tears? How do you know what is being desperate, if you never arrived in a place alone and could not understand a word of what everyone else was saying? How do you know what is diversity if you never lived under the same roof with people from all over the world? How do you know what is tolerance, if you never had to get used to something different even if you didn’t like it? How do you know what is autonomy, if you never had the chance to decide something by yourself? How do you know what it means to grow up, if you never stopped being a child to start a new course? How do you know what is to be helpless, if you never wanted to hug someone and had a computer screen to prevent you from doing it? How do you know what is distance, if you never, looking at a map, said “I am so far away”? How do you know what is a language, if you never had to learn one to make friends? How do you know what is patriotism, if you never shouted “I love my country” holding a flag in your hands? How do you know what is the true reality, if you never had the chance to see a lot of them to make one? How do you know what is an opportunity, if you never caught one? How do you know what is pride, if you never experienced it for yourself at realizing how much you have accomplished? How do you know what is to seize the day, if you never saw the time running so fast? How do you know what is a friend, if the circumstances never showed you the true ones? How do you know what is a family, if you never had one that supported you unconditionally? How do you know what are borders, if you never crossed yours, to see what there was on the other side? How do you know what is imagination, if you never thought about the moment when you would go back home? How do you know the world, if you have never been an exchange student?

Jouluun on muuten vain about 40 päivää, joten eiköhän se on pikku hiljaa aikaruveta joulutunnelmiin: oon muuten rakastunu tähän biisiin .
<3.lla Tarzan