lauantai 11. helmikuuta 2012

Now the lessons been learned

The memories and the pain
And the tears that they cry

 Tumblr_lk3x6jcu2o1qeyvp1o1_500_large
Lupauksia ja hyvästejä, pitkiä halauksia ja viimesiä hymyjä, jotka kaikki päättyy kyyneliin. Miten kaksi päivää voi tuntua niin pitkiltä, eikä loppua näytä näkyvän vieläkään. Kahdessa päivässä voi tapahtua mitä vaan ja elämä voi heittää kärryn pyörää. Eikä suunnitelmaa näy missään. Vuorossa on vain odotus ja itsensä kokoaminen.

Tosiaan eilen jouduin käydä jättämässä jo ensimmäiset hyvästit mun kaverille, joka on lähössä valmistautumaan sotimimaan maansa puolesta. Aika haikeet tunnelmat oli, ja pakko myöntää että ei itkukaan kaukana ollu. No huomenna se on sitte poissa, ja ehkä me hamassa tulevaisuudessa nähdään :) GOOD LUCK CARTER, BE SAFE !

Sitten seuraaviin hyvästeihin. Mulla oli tapaaminen mun aluevalvojan kanssa tänää ja siinä sitten juteltiin niitä näitä. Kerroin miten mulla menee nyt ja mikä on perheessä tilanne, aluevalvoja sanoi että me soitetaan nyt mun host äidille ja käydään pakkaamassa mun tavarat, ja tulen asumaan mun aluevalvojan kanssa niin kauan kun mulle löydetään uusi perhe.
Se tunne kun sun pitää pakata sun tavarat perheen ollessa kotona ja sano hyvästit, ei kivaa voin kertoa.

Tässä kaikki tältä erää, palaillaan asiaan uudestaan.

TARZAN
Abf74q5ciaijqyi_large 

1 kommentti: